Valmiita käsitöitäkin on, mutta niistä toinen postaus. Tässä jakamista kanssaihmisten ihanuuksista ja kamaluuksista.

Tänään matkustin junalla vanhempieni luota takaisin kotiin Ouluun. Minulla ei ollut paikkalippua, koska juna oli niin täynnä. Kyselin vapaata paikkaa ja eräs vanhempi rouva sanoi, että hänen vieressään on tilaa. Istuin siihen ja kohta eräs mies tuli sanomaan, että se on hänen paikkansa, mutta että voin istua siinä sen aikaa, kun hän on ravintolavaunussa. Istuin paikassa koko matkan ja paikan omistaneen miehen kanssa tuli rupateltua ja kävikin ilmi, että olemme kotoisin samalta paikkakunnalta, mutta eri kyliltä! Matka olisi jo näin ollut mukava, mutta vieressäni istunut 'mummo' alkoi jutella minulle käsitöistä heti, kun sain kutimen esille. Hän oli ahkera käsitöiden tekijä ja siitä riitti juteltavaa. Lisäksi hän oli eläkkeelle jäänyt luokanopettaja ja keskustelimme myös koulumaailmasta ja opettajankoulutuksesta. Meillä riitti juteltavaa koko kolmeksi tunniksi ja anopin pipokin tuli samalla valmiiksi.

Bussissa Oulussa kanssaihmiset näyttivätkin sitten toisen puolensa. Bussi oli osunut täyteen törppöjä. Ensin oli nuori nainen pienen pojan kanssa. Matkan aikana sain käsityksen, että tämä oli pojan äiti. Äidillä oli koko ajan kuulokkeet korvillaan. Minkä ihmeen takia äiti kuunteli musiikkia, jos hänen lapsensa istui vieressä? Toinen oli nuorimies, joka istui käytävänpuoleisella penkillä ikkunanpuoleisen ollessa tyhjä, eikä siirtynyt, vaikka varmasti näki, että bussi oli täynnä ja ilman istumapaikkaa oli esimerkiksi vanhempi rouva, joka muuten oli seuraava törppö. Hän ei saanut istumapaikkaa ja jäi käytävälle seisomaan pitäen tolpasta. Bussiin tuli lisää väkeä, mutta rouva ei väistänyt eikä siirtynyt mihinkään uusien tieltä. Tästä kimpaantuneena seuraava törppö, eli hyvin lihava keski-ikäinen mies, joka ei kokonsa takia päässyt rouvaa ohittamaan tokaisi rouvalle "Sinäkin voisit vähän väistää!" ja tunki rouvan ohi. Mies puhisi vielä bussista poistuessaan. Miksi ihmiset ovat näin itsekkäitä ja töykeitä? Missä on toisten kunnioitus ja vaikkapa joulumieli?

Onneksi kotona odotti oma hyväntuulinen Mies, jolla oli jo ollut mua ikävä ja jonka kanssa vietimme aikaa yhdessä. Huomenna tehdään joulusiivot ja kyläilen myös ystäväni kaksosten synttäreillä.

PS: On muuten hyvä tämä Lauri Tähkän & Elonkerjuun Tuhannen riemua-levy!