Äsken kone tilttasi jotenkin. Pieniä kirjaimia tuli vain jos CapsLock oli päällä ja pilkkua ja pistettä ei tehnyt ollenkaan. Mutta onneksi vanha kunnon tyttöjen tietokoneen korjauskonsti, eli sammuta ja laita uudestaan päälle, toimi hienosti ;)
Istun iltaisin usein tv:n ääressä neuloen joululahjaneuleita. Eilen ei tullut yhdeksältä mitään, joten istahdin ompelukoneen ääreen ja surauttelin tällaisen.
Mikäs tämä sitten oikein on? Joku, joka on alastomana ollut koko syksyn, kun ei sitä ole kovasti tarvittu? No kalenteri tietysti! Oulun yliopiston ylioppilaskunta on edellisinä vuosina lahjoittanut kalenterin suojaksi muovikuoren, mutta tänä vuonna sitä ei enää saanut. Ajattelin suojata kalenterin nyt, koska harjoittelu alkaa ensi maanantaina ja kalenteri pääsee käyttöön.
Nyt voin esitellä myös viikonloppuna valmistuneen työn, jonka tein Emilialle. Tästä oli puhe jo elokuussa, mutta asia unohtui. Muistin sen yllättäen ja halusin yllättää Empun. Onnistuin, koska tänään puhelimessa iloinen ääni kiitteli.
Sukkapuikkokotelo, joka on tehty samalla tyylillä, kuin omatkin kotelot, jotka tein kesällä. Kangas on sitä samaa, josta on nyt ommeltu muutakin. Mitään muita tarvikkeita ei tarvinnut ja ompelukin sujui aika nopeaan, kun ei tarvinnut miettiä sitä, miten nyt käännetään ja mitä nyt tehdään. Hyvin onnistui ja pääasia, että saaja oli tyytyväinen.
Taskut puikoille ovat eri levyisiä, vasemmassa reunassa 2 cm ja oikeassa jo 5,5 cm, leveten tasaisesti. Kuvausrekvisiittana on mun omat puikot. Toisessa reunassa on siis kiinni nauhat kotelon kiinnittämiseksi rullauksen jälkeen.
Pahoittelen kuvien tylsyyttä, kun värimaailma on joka kuvassa ihan sama. Ensi kerralla enemmän värejä. Kummipojan joululahjakin on melkein valmis :)
Kommentit