Olen lukenut nyt useammasta blogista tällaisen seitsemän faktan kohdan, joten haluan itsekin kirjoittaa sellaisen, vaikkei kukaan henkilökohtaisesti mua mukaan haastanutkaan.

1. Harrastan partiota. Olen harrastanut jo 17 vuotta ja into ei näytä hiipuvan. Välillä sitä miettii, miksi raahautuu kerran viikossa tunniksi kahdeksan kilometrin päähän ihan vapaaehtoisesti ja saamatta rahallista korvausta. Ja vielä tämän ajan ulkopuolella suunnittelee lapsille järjestettäväksi järkevää ja tavoitteellista toimintaa. Niin ja kuluttaa viikonlopun partioreissussa ja tai ottaa kaksi viikkoa palkatonta kesälomaa partioleiriä varten. Mutta kun näkee niiden lasten iloiset kasvot ja mielettömän innostuksen harrastusta kohtaan, ei osaa ajatellakaan lopettavansa.

2. Rakastan metsää. Yksi partionkin viehätyksistä on metsässä oleminen. Lenkillä yritän aina mennä kävelemään metsän puolelle, jos vain mahdollista. Suosikkimetsätyyppini on kuiva kangasmetsä, mutta kaikki metsät ovat ihania. Ylipäätään arvostan luontoa kovasti. Monet kasvit ovat mielettömän kauniita ja tulen hyvälle tuulelle, kun katselen ulos. Koivu on suosikkipuuni.

3. Haluan tehdä ympäristöystävällisiä ja kestävää kehitystä edistäviä valintoja. Otan kauppareissulle aina kangaskassin, vain hetken mielijohteesta ruokaostoksille poiketessani joudun ostamaan muovikassin. Lajittelen roskat sekajätteeseen, biojätteeseen, kotelopakkauksiin, nestepakkauksiin, metalliin, lasiin, pahviin ja tietysti vien omiin keräyksiinsä paristot ja keräyspaperin. Ostan mieluummin suomalaista kuin ulkolaista ja lähiruokaa mieluummin kuin kauempaa tuotettua. Myönnän, että monesti vaakakupissa kuitenkin painaa myös hinta, joka on opiskelijalle valitettavasti iso juttu. Korjaan vaatteitani ennen kuin ostan uusia ja muutenkin käytän vaatteet loppuun, enkä ostele vaatteita ihan ilokseni vaan tarpeeseen. Annan lahjaksi paljon oma tekemiäni juttuja tai ainakin sellaisia juttuja, joita saaja itse toivoo. Pyrin välttämään krääsää.

4. Olen laihduttanut helmikuusta asti. Aluksi lähti melko helposti neljä kiloa, mutta nyt vauhti on tyssännyt. Suurimpana syynä perilaiskuus ja karkin (ym. herkkujen) himo. Voisin syödä karkkia vaikka kuinka paljon! Olen kuitenkin lisännyt liikuntaa niin, että käyn lenkillä neljä-viisi kertaa viikossa. Keväällä kävin jumpassa ja salilla, kesällä näitä ei ole tarjolla. Kun sali aukeaa, lähden taas sinne ja jumppiin heti kun yliopiston lukukausi alkaa. Pyrin myös ottamaan kaiken irti hyötyliikunnasta; liikun pyörällä, kävellen tai rullaluistimilla paikasta toiseen ja kävelen portaat. Ja tietysti seuraan syömisiäni.

5. Olen perfektionisti. Kotonani kaikille tavaroille on oma paikka ja käytän usein aikaa siihen, että mietin, miten tavarat voisi järjestellä käytännöllisemmin. Mutta toisaalta taas valitan miehelleni, jos hän jättää tavaroitaan lojumaan, kun samaan aikaan omat tavarani ovat yhtä levällään. Kuitenkin inhoan sotkua enemmän kuin epäjärjestystä. Mua ärsyttää hiekka lattialla tai pölykoirat sängyn alla tai tiskaamattomat tiskit tai muruinen keittiönpöytä. Mutta onneksi nämä taipumukset ovat ajan kuluessa vähän lieventyneet -> jaksaa mieskin paremmin mun kanssa asua. Olen myös viime vuosien aikana oppinut katsomaan virheitä läpi sormien, enkä joudu purkamaan jokaista virhettä käsitöissä tai tekemään uusia opetusmateriaaleja, koska esimerkiksi liimaukset menevät vinoon. Perfektionismin takia teen kuitenkin aina huolellista työtä, saan siitä paremman mielen.

6. Pidän suunnitelmien tekemisestä ja en tykkää suunnitelmien muuttumisesta. Saatan hermostua siitä, että suunnitelmat muuttuvat ja varsinkin, jos ne muuttuvat ilman minun lupaani ja yllättävästi. Tai jos muutoksen takia asioista tulee hankalia. Tai saatan harmitella hirvittävän kauan sitä, että joku mukava asia peruuntuu.

7. Olen kotoisin Etelä-Pohjanmaalta ja olen siitä ylpeä. Puhun leveää Etelä-Pohjanmaan murretta ja joskus teen sen tahallani. Osaan kyllä puhua yleiskieltä, jota käytänkin esimerkiksi partiossa lasten kanssa tai opetusharjoitteluissa, mutta kun innostun, niin kunnon leviä pohojalaanen puhe tuloo välittömästi. Oulussa viihdynkin edellä mainituista syistä Oulun Etelä- ja Keskipohjalaisen osakunnan toiminnassa. Niin ja hermostuin kerran, kun yksi oululainen kaverini kysyi tunnettuaan mut yli vuoden, että "onko teillä joku oma murre?".

Tässäpä tällaisia, olihan aikamoista vuodatusta, mutta ihan kiva kirjoitella tällainen. Kiva, jos joku jaksoi lukea loppuun asti. Piia, jos aloitat oman blogin, niin haastan sut kertomaan seitsemän faktaa.

Niin ja yhden asian haluan vielä sanoa, vaikka tämä asia aina aiheuttaakin kiivaita kommentteja:
Mun mielestä opettajilla on sopivan pituinen kesäloma. Opettamista ei kukaan tee rahan vuoksi (ei kannata) vaan sydämensä halusta tai kutsumuksesta. Työ on usein henkisesti rankkaa ja töitä tuodaan takuuvarmasti kotiin. Joka jaksaa kateellisena valittaa opettajien kesäloman pituudesta ja työpäivien lyhyydestä, voi tulla vapaasti vaihtamaan ja kokeilemaan.
Kälyni muuten korjasi kokeita joululomalla, kuinka monessa muussa ammatissa tehdään joululomalla töitä?