Suuri kiitos kaikille arvontaan osallistuneille. Tuli kivoja ja mieltä lämmittäviä kommentteja blogistani ja hyviä aiheita, joista voisin kirjoitella.

Onnettaren käsi nosti mukista (joo ei ollu hattu) lapun, jossa luki Kaisa. Onneksi olkoon!

Tällä hetkellä projektina on jämälankojen tuhoamista neulomalla vaakatilkkuja. Vaaka ry:n tilkkusivustolta löytyneen tiedon mukaan irtotilkkuja tulee niin paljon, että toivomuksena on valmiit peitot. Ajattelin tehdä yhden tuollaisen minimipeiton eli 4x5 tilkkua, joiden koko on siis 20cm x 20cm. Neulon tilkkuja peräkkäin, ettei tarvitse yhdistää niin monta. Nallea ja Seiskaveljestä olen tuhonnut ja kuusi ruutua on valmiina, seitsemäs ihan kohta. Ajattelin myös vihdoinkin tehdä virallisen FUFO:ni eli isoäidin neliö-peiton valmiiksi. Tai ainakin sellaiseen vaiheeseen, että sen langat voi käyttää tähän tilkkuprojektiin. Sitähän voi reunoista jatkaa sitten myöhemmin jos haluaa.

Yksi huivikin on valmis, mutta siitä kuva myöhemmin, taas on kuvaaja poissa, juuri kun haluaisin kuvan. En haluaisi aina kuvata tekeleitä lattialla tai tuolilla vaan mieluummin itseni päällä.

Alla oleva tuli eilen valmiiksi. Meillä on Miehen kanssa tänään kihlapäivä, neljä vuotta sitten mentiin kihloihin. Mä tykkään viettää kaikkia tällaisia päiviä muistaen jollain pienellä lahjalla ja niin vissiin tykkää Mieskin, kun lupasi viedä mut syömään sunnuntaina tämän kunniaksi. Tein tällä kertaa lahjaksi tällaisen käyttöesineen, eli tyynynliinan. Me tykätään Viivistä ja Wagnerista, jos joku ei vielä tiennyt ja siksi tämä kuva. Aiemminhan olen tehnyt toisen samanlaisen tyynynliinan, mutta eri kuvalla.

1198024.jpg

Tyynyliina Miehelle
Materiaalit: musta puuvillakangas, Novita virkkauslanka roosa
Välineet: Neula ja kirjontakehys
Muuta: Kuva on siis Juban Viivi ja Wagner-sarjiksista. Tuo on jäänyt meille yhdeksi lentäväksi lauseeksi, kun osataan nämä sarjikset ulkoa ja meilläkin pakkaa olla niin päin, että Mies makaa sängyssä ja minä mäkätän vieressä. Oli kiva tehdä, tykkään kirjoa tällaisia vähän vapaampia töitä. Ja tykkään käyttää kirjontakehystä, ehkä johtuu siitä, että on niin tiukka käsiala, että muuten kiristäisi.

Viime viikolla sain valmiiksi myös tämän. Kummipojalta (7kk) saatiin joululahjaksi. Oli hienosti osannut valita mieleisen lahjan kummitädille (oli se kummisedällekin, mutta setä ei halunnut koota peliä). Olisikohan äitinsä auttanut ;) ? Yksi pala katosi kootessa, toivon edelleen, että se löytyy. Ajattelin, että tämä voisi löytää tiensä jopa seinälle asti, on niin kiva kuva. Tuo alla oleva sininen on muuten palapelialusta, joka saatiin kans joululahjaksi. Sen päälle voi siis koota pelin ja sitten rullata sen sivuun. Hyvä juttu, kun asunto on näin pieni.

1198028.jpg